Arten: ”Matalan kynnyksen toimintaan oli helppo lähteä mukaan”

Arten:

Kestävyystieteen kurssi oli ihan mahtava kurssi, ja me ainakin pidimme paljon. Mukaan me lähdimme kukin omista syistämme, jotka vaihtelivat ilmastoahdistuksesta haluun luoda ratkaisuja innovaatioiden avulla. Tällaiseen matalan kynnyksen toimintaan oli siis helppo lähteä mukaan, vaikka ihan vain katsomaan miten sujuu.

Meille itsellemme kävi niin, että puolivahingossa päädyimme mukaan järjestämään I love muovi -kampanjaa. Alkujaan projektin idea syntyi heti alkutapaamisen jälkeen, kun istuttiin bussissa yliopistolta keskustaan. Kurssilla ideaa sitten pyöriteltiin ja muokattiin kunnes osallistuimme Tapahtumaklinikalle. Sieltähän meidät poimittiin suoraan mukaan tulevaan I love muovi -kampanjaan, jossa sitä nyt ollaan. Eli 26.4. meidät löytää Rotuaarinpallolta taiteilemassa kaikkien halukkaiden kanssa yhteisötaideteosta. Tulkaahan siis käymään ja tekemään omat supersankarinne suojelemaan Maata eli Rotuaarinpalloa valtaisalta meren muoviaallolta!

Kurssi avasi meille monia ovia ja meidän ryhmä sai aikamoisen tietopaketin kaikesta siitä verkostoitumisesta, mitä ei päällepäin näe. Muun muassa myös perus tiimityöskentelyn salat ja pitchaukset tulivat paremmin tutuiksi. Koska kurssi antaa oppilaille todella avoimet kädet, on mahdollisuus lähteä projektilla melkein mihin tahansa haluamaansa suuntaan. Paljon erilaisia asioita tuli opittua ja paljon saatiin mahtavia mahdollisuuksia, joten seisomme täysin kurssin takana ja kannatamme sille osallistumista.

Lopuksi haluamme vielä kiittää Paulaa ja tuutoreita ja kaikkia muita auttaneita siitä, että olitte niin mahtavia.

Arten – Viivi, Johanna ja Elina (OSYK ja Lyseo)

Ps. Paula sitten hommaa sitä sairaan hyvää porkkanakakkua kaikkiin tapaamisiin niin saadaan tulevillekin kursseille osallistujia 😀

Advertisement

Uusia tuulia Artenin suunnitelmiin!

ARTEN:

Kuudes tapaamiskerta

Mentoreiden tapaamisen jälkeen aloitimme suunnittelemaan, kuinka saisimme mahdollisimman tehokkaan ja houkuttelevan konseptin. Kirjoitimme ideamme ajatuskartalle ja teimme aikajanan, jonka mukaan pystyimme jatkamaan järjestelmällisesti eteenpäin. Nyt, kun meillä oli suunnitelma siitä, mitä aiomme tehdä ja milloin, aikataulun tiukkuus valkeni.

Seitsemäs tapaaminen

Tapasimme yhden mentoreista, jolta saimme lisää neuvoja. Päätimme tarkentaa kohderyhmäämme. Vaikka halusimme yhä ottaa kaikki mukaan, halusimme keskittyä siihen, että saamme nuorten äänen kuuluviin.

Kahdeksas tapaaminen

Utopiassa järjestetyllä Tapahtumaklinikalla, jossa kävimme esittelemässä konseptiamme. Tärkein saaduista neuvoista oli, että meidän pitäisi vielä konkretisoida konseptiamme ja tavoitteitamme. Klinikka auttoikin parantamaan ideaamme paljon ja antoi mahdollisuuden päästä osaksi isompaa huhtikuussa järjestettävää tapahtumaa. Kirjoitimme klinikan jälkeen uutta ideamme kokoavaa tekstiä. Muokkasimme myös hissipuhetta kuvastamaan paremmin viidennellä tapaamiskerralla valitsemaamme suuntaa. Kävimme tapaamiskerran jälkeisellä viikolla myös tapaamassa tapahtuman järjestäjiä. Tapaaminen jännitti aika paljon, sillä se vaikutti hyvin viralliselta, mutta se ei ollutkaan yhtä pelottava kuin luulimme. Saimme paremman kuvan siitä, mihin olimme lupautuneet mukaan, ja tajusimme, että tapahtumamme sopisi mukaan lähes täydellisesti. Saimme myös muutaman kiinnostavan lisäidean ja vinkin. Sitten vain blogikirjoitusta kirjoittamaan. Blogikirjoitukset ovat olleet ehkä vaikein osa kurssista, sillä vaikka olemme luovia ihmisiä, emme ole mitään parhaimpia sananikkareita. Siksi projektimme keskittyykin enemmän visuaalisuuteen 😉

Kuva: Arten.

Viivi, Elina, Johanna. Osyk-Lyseo.

Ilmastoahdistuksesta käytännön suunnitteluun: kurssin etenemistä Arten-ryhmän kertomana

ARTEN:

Saapuessamme alkutapaamiseen istuimme kaikki samaan pöytään. Jokainen ryhmän jäsen tunsi jo ainakin yhden ryhmäläisistä ja ryhmän muodostaminen oli sen ansiosta suhteellisen helppoa. Me olimme kaikki osallistuneet kurssille kasvavan ilmastoahdistuksen takia. Halusimme siis keksiä tavan ilmaston auttamiseksi. Aioimme tehdä jotain, joka vetoaisi mahdollisimman moneen ihmiseen.

Kurssin oppimistavoitteiksi muodostuivat ideamme pohjalta esimerkiksi se, kuinka järjestetään itsenäisiä tapahtumia ja kampanjoita. Yhteisiä tavoitteitamme ryhmässä ovat esimerkiksi hyvä tiimityö ja vastuun kantaminen. Nämä oppimistavoitteet aiomme saavuttaa kommunikoimalla ja sisulla.

1. Kerta

Alkugaalassa saimme paljon eri ideoita ja runsaasti uutta tietoa. Gaalan jälkeen odotukset kurssia kohtaan olivat korkealla ja tunnelma oli innostunut. Jo paluumatkalla saimme idean projektiamme varten. Tämä idea kehittyi pääpiirteittäin bussimatkan aikana ja alkoi vähitellen nousta muiden ideasikermien yläpuolelle ryhmän suosikiksi. Taiteellisina ihmisinä ja taidepainotteisten lukioiden kasvatteina halusimme tehdä jotakin kiinnostuksen kohteisiimme sopivaa.

2. Kerta

Keksimme mahdollisimman paljon erilaisia ideoita ja projektimahdollisuuksia. Sitten mietimme, kuinka toteutuskelpoisia ja kiinnostavia ideat olivat ja asetimme ideat asteikoille sen mukaan.
Meillä oli jo todennäköinen projekti-idea mietittynä, mutta uusien ideoiden keksiminen auttoi meitä vielä varmentumaan päätöksestämme ja syventämään ideaamme. Saimme integroitua myös uusia pienempiä ideoita alkuperäiseen ideaamme. Kuitenkin moni asia jäi vielä melko avoimiksi. Yleiskuva alkoi kuitenkin vähitellen hahmottua.

3. ja 4. Kerta

Näinä kertoina teimme hissipuhetta ja hioimme ideaamme. Sovimme myös tulevien tapaamisten ajankohdista. Nimen keksimme vasta neljänneksi tapaamiskerraksi. Halusimme vetoavan nimen, joka kertoisi ryhmästämme ja ideastamme. Useiden ehdotusten jälkeen päädyimme lopulta nimeen Arten yhdistämällä sanat art ja enviroment.

5. Kerta

Olimme kolmestaan kerääntyneet jo melkein puolitoista tuntia ennen mentoreiden tapaamista pohtimaan hissipuhettamme. Olennaisimmat asiat olivat onneksi jo aikaisemmin saatu paperille. Puheen koonti oli kuitenkin sekava, mikä sopi mainiosti vallitsevaan tilaan. Yksi mentoreistamme ilmaantui paikalle, ja vaikka yhden ryhmäläisistä piti mennä opastamaan loppuja mentoreita, antoi tilanne kuitenkin pari ekstra minuuttia, joilla pari viimeistä viimeistelyä saatiin tehtyä. Saimme kuin saimmekin hissipuheemme valmiiksi juuri ennen se piti esittää mentoreille. 

Mentorit ainakin vaikuttivat pitävän hissipuheesta ja ideastamme. Saimme heiltä tarkentavia kysymyksiä, ideoita ja ohjeita projektiin, jotka antoivat siihen uutta näkökulmaa ja selkeyttivät suunnan, johon halusimme projektiamme viedä.

Jos sinulla on tarpeeksi hyvä idea, toteuttajia kyllä löytyy.

Tehtäväksemme tästä eteenpäin jäi idean työstäminen ja tarkentaminen,
blogitekstin kirjoittaminen ja henkilökohtaisten tavoitteiden laatiminen.

Koeviikko ja muut menot veivät aikaamme, joten hissipuheen ja muiden tehtävien palauttaminen meni tiukalle ja synnyttivät lievää ahdistusta. Aikataulutuksen olisi voinut tehdä paremmin, mutta ainakin kaikki saatiin loppujen lopuksi valmiiksi. Ainakin jäi jotakin, mille voi myöhemmin nauraa kuten viidennen kerran sekasorto.

ps. alkutapaamisessa oli sairaan hyvää vegeporkkanakakkua

Viivi, Johanna ja Elina. Osyk ja Lyseo.

Kuvat: Arten