Ekonerot: ”Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi”

Ekonerot:

Hei taas norssista! Loppugaalasta on nyt kulunut jo lähes kuukausi, ja kurssi alkaa olla viimeistä blogikirjoitusta vaille valmis. Tälle kurssille osallistuminen on ollut meille hieno kokemus ja se on tarjonnut vaihtelua muuten kovin teoriapainotteiseen lukio-opiskeluun.

Edellisessä blogikirjoituksessamme kerroimme ruokahävikkisovelluksestamme, jota kehitimme pitkin kurssia samalla tutkien syvällisesti myös itse ongelmaa: miksi ruokahävikkiä syntyy? Meille selvisi nopeasti, että päällimmäinen syy oli tiedostamattomuus ja välinpitämättömyys, mikä lisäsi uskoamme siihen, että pienelläkin muistutuksella esimerkiksi sovelluksen muodossa voi olla suuri vaikutus hävikin määrään.

Koulun ruokahävikkiä. Kuva: Ekonerot.

Teimme hyvää yhteistyötä koulumme keittiötä pyörittävän Fazer Amican kanssa ja mittasimme heidän kanssaan ruokahävikin määrää Oulun normaalikoulun yläasteella ja lukiossa päästäksemme selvyyteen siitä, kuinka iso ongelma on. Talvilomalla saimme kehitettyä sovelluksen valmiiksi ja maaliskuun alkupuolella pääsimme esittelemään projektiamme koulumme auditoriossa sadoille oppilaille ja opiskelijoille, mistä on kuvakin tässä ohessa.

Sovelluksen esittelyä Norssilla. Kuva: Ekonerot.

Prototyyppimme sai hyvän vastaanoton ja testikilpailu koululla antoi ainakin osittain toivottuja tuloksia. Esittelymme loppugaalassa sujui myös omasta mielestämme loistavasti ja saimme paljon hyviä kommentteja sekä myös ehdotuksia ja kysymyksiä jatkokehityksestä. Vielä loppugaalankin jälkeen pääsimme kertomaan sekä koko kurssista että projektistamme koulussamme käyneille belgialaisille vierailijoille, jotka kuuntelivat esitystä suurella mielenkiinnolla.

Ekonero-projektin ja -sovelluksen tulevaisuus on toistaiseksi epävarma, mutta uskomme siinä olevan niin paljon potentiaalia, että jatkokehitystäkin kannattaa harkita. Kurssin osalta työ projektin parissa alkaa kuitenkin olla lopuillaan.

Hävikin mittausta. Kuva: Ekonerot.

Olemme oppineet paljon uutta sekä ruokahävikistä että myös aivan muista asioista, kuten pitchauksesta ja sovelluskehityksestä. Kurssi oli siis monesta näkökulmasta antoisa ja itsenäinen työskentelytapa antoi meille mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti ja kehittää ideaa omassa tahdissamme. Ideaa oli mahdollista lähteä toteuttamaan käytännönläheisesti ja päästä näkemään sen vaikutus oikeassa elämässä eikä vain teoriatasolla, mikä taas innosti meitä entisestään. Suosittelemme kurssia oikeastaan kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita kestävästä kehityksestä.

Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi; tällä kurssilla on tilaa kaikenlaisille ajatuksille sekä uusille näkökulmille ja lähestymistavoille. Pienistä ja arkiselta vaikuttavista ideoista voi kehittyä hienoja projekteja, joiden lopullinen vaikutus voi olla valtavan suuri.

Ali ja Lassi. Oulun normaalikoulu.

Advertisement

Kestävyystieteen kurssilla vähentämään ruokahävikkiä: kurssin etenemistä Ekonerot-ryhmän kertomana

EKONEROT:

Tervehdys!

Me olemme Ali Ylikoski ja Lassi Huttunen Oulun normaalikoulun lukiosta. Saimme kuulla kestävyystieteen teemakurssista kurssista eräältä koulumme opettajalta, ja päätimme lähteä mukaan kurssista suuresti kiinnostuneina. Olemme kiinnostuneita erilaisista yhteiskunnallisista asioista ja luonnollisesti myös innovaatiosta ja kestävästä kehityksestä, joten kurssi vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.

Olemme kiinnostuneita oppimaan enemmän kestävästä kehityksestä ja saamaan uusia näkökulmia ja lisää tietoa aiheesta. Tavoitteemme kurssin aikana on kehittää kilpailumuotoinen projekti ja siihen kuuluva puhelinsovellus Oulun koulujen ruokahävikkiä vastaan ja samalla lisätä ihmisten tietoisuutta ruokahävikistä ja sen vaikutuksista sekä paikallisella että maailmanlaajuisella tasolla.

Projektimme Ekonero on lähtenyt hyvin käyntiin, ja olemme alkaneet kehittää ideaa puhelinsovelluksesta, selvittäneet ruokahävikkiongelman suuruutta ja pohtinet tapoja muuttaa ihmisten toimintaa ruokahävikin suhteen. Tuutori- ja mentoritapaamisissa olemme saaneet hyviä vinkkejä idean kehitykseen sekä oppineet katsomaan asia useasta eri näkökulmasta ja siten tekemään uusia oivalluksia sen pohjalta.

Työtä tehdessä olemme todellakin huomanneet, kuinka suuresta ongelmasta ruokahävikissä on kyse jo pelkästään Oulun kaupungin kouluissa. Olemme edistyneet projekti-idean suunnittelussa ja onnistuneet luomaan itsellemme hyvän kuvan siitä, miten voimme jatkaa idean kehittämistä ja aloittaa itse projektin toteuttamisen lähiaikoina.

Jatkamme innolla projektin kehittämistä ja uskomme oppivamme paljon uutta!

Hyvää viikonloppua toivottaen,

Ali ja Lassi