Ekonerot: ”Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi”

Ekonerot:

Hei taas norssista! Loppugaalasta on nyt kulunut jo lähes kuukausi, ja kurssi alkaa olla viimeistä blogikirjoitusta vaille valmis. Tälle kurssille osallistuminen on ollut meille hieno kokemus ja se on tarjonnut vaihtelua muuten kovin teoriapainotteiseen lukio-opiskeluun.

Edellisessä blogikirjoituksessamme kerroimme ruokahävikkisovelluksestamme, jota kehitimme pitkin kurssia samalla tutkien syvällisesti myös itse ongelmaa: miksi ruokahävikkiä syntyy? Meille selvisi nopeasti, että päällimmäinen syy oli tiedostamattomuus ja välinpitämättömyys, mikä lisäsi uskoamme siihen, että pienelläkin muistutuksella esimerkiksi sovelluksen muodossa voi olla suuri vaikutus hävikin määrään.

Koulun ruokahävikkiä. Kuva: Ekonerot.

Teimme hyvää yhteistyötä koulumme keittiötä pyörittävän Fazer Amican kanssa ja mittasimme heidän kanssaan ruokahävikin määrää Oulun normaalikoulun yläasteella ja lukiossa päästäksemme selvyyteen siitä, kuinka iso ongelma on. Talvilomalla saimme kehitettyä sovelluksen valmiiksi ja maaliskuun alkupuolella pääsimme esittelemään projektiamme koulumme auditoriossa sadoille oppilaille ja opiskelijoille, mistä on kuvakin tässä ohessa.

Sovelluksen esittelyä Norssilla. Kuva: Ekonerot.

Prototyyppimme sai hyvän vastaanoton ja testikilpailu koululla antoi ainakin osittain toivottuja tuloksia. Esittelymme loppugaalassa sujui myös omasta mielestämme loistavasti ja saimme paljon hyviä kommentteja sekä myös ehdotuksia ja kysymyksiä jatkokehityksestä. Vielä loppugaalankin jälkeen pääsimme kertomaan sekä koko kurssista että projektistamme koulussamme käyneille belgialaisille vierailijoille, jotka kuuntelivat esitystä suurella mielenkiinnolla.

Ekonero-projektin ja -sovelluksen tulevaisuus on toistaiseksi epävarma, mutta uskomme siinä olevan niin paljon potentiaalia, että jatkokehitystäkin kannattaa harkita. Kurssin osalta työ projektin parissa alkaa kuitenkin olla lopuillaan.

Hävikin mittausta. Kuva: Ekonerot.

Olemme oppineet paljon uutta sekä ruokahävikistä että myös aivan muista asioista, kuten pitchauksesta ja sovelluskehityksestä. Kurssi oli siis monesta näkökulmasta antoisa ja itsenäinen työskentelytapa antoi meille mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti ja kehittää ideaa omassa tahdissamme. Ideaa oli mahdollista lähteä toteuttamaan käytännönläheisesti ja päästä näkemään sen vaikutus oikeassa elämässä eikä vain teoriatasolla, mikä taas innosti meitä entisestään. Suosittelemme kurssia oikeastaan kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita kestävästä kehityksestä.

Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi; tällä kurssilla on tilaa kaikenlaisille ajatuksille sekä uusille näkökulmille ja lähestymistavoille. Pienistä ja arkiselta vaikuttavista ideoista voi kehittyä hienoja projekteja, joiden lopullinen vaikutus voi olla valtavan suuri.

Ali ja Lassi. Oulun normaalikoulu.

Ryhmätyö on vuorovaikutuksen jalostunein muoto


Tuutorit:

Hiphei! Terveiset tuutoreilta! Ringissä istutaan yliopistolla, suunnitellaan ja valmistellaan kurssin sisältöä ja palautetta – loppurutistus siis meilläkin! Kahvia kuluu ja huumori muuttuu aste asteelta yhä levottomammaksi: kuulostaako tutulta? Lukemattomat taakse jääneet, suuret ja pienet, ryhmäprojektit ovat koulineet meidätkin lopulta rautaisiksi ryhmätyöammattilaisiksi, eli aina palautuspäiviin urheasti valmistautuen ja muilta paksunahkaisesti palautetta saaden ja sitä rohkeasti antaen.

Kurssin parasta antia on ollut erityisesti tapaamiskerrat mentoreiden kanssa, jolloin vaikutuksen on tehnyt heidän ruohonjuuritason ympäristötyön asiantuntijuus ja käytännön näkemys ympäristövaikuttamiseen eri kanavia hyödyntäen. Lisäksi mentoreiden antamat ehdotukset ja ideat ovat inspiroineet eivät vain kestävään kehitykseen tutustuvia lukiolaisiamme, vaan myös meitä yliopistolaisia! Lisäksi kurssi on tarjonnut oivan tilaisuuden kartoittaa nykynuorten käsityksiä kestävästä kehityksestä ja heidän asennettaan sitä kohtaan – unohtamatta työelämätaitoja, kuten vuorovaikutusta ja projektinhallintaa.

Toisaalta, kuten lukiossakin muinoin, vielä näinkin pitkän koulu-uran jälkeen joutuu painimaan samojen ongelmien kanssa: omista hommistaan itsenäisesti vastuun kantaminen ja sovitun pitäminen. Ryhmässä työskenteleminen on myös työskentelyn metodi, jota pitäisi hyödyntää paljon enemmän asioiden hoitamisessa; me tuutoritkin olemme tavanneet keskenämme vain muutaman kerran. Ottakaa tästä vaari!

Se oli semmonen pilottikurssi se. Huolimatta siitä, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kurssia järjestettiin, kaikki on rullannut ihan ajallaan ja sen kummemmitta runnomisia. Hyvä me!

Nuoret, olette selviytyneet loistavasti! Mentorit ja Paula, kiitos ja kumarrus!

Jonna, Katri, Jonna ja Antti

Kestävyystieteen kurssilla vähentämään ruokahävikkiä: kurssin etenemistä Ekonerot-ryhmän kertomana

EKONEROT:

Tervehdys!

Me olemme Ali Ylikoski ja Lassi Huttunen Oulun normaalikoulun lukiosta. Saimme kuulla kestävyystieteen teemakurssista kurssista eräältä koulumme opettajalta, ja päätimme lähteä mukaan kurssista suuresti kiinnostuneina. Olemme kiinnostuneita erilaisista yhteiskunnallisista asioista ja luonnollisesti myös innovaatiosta ja kestävästä kehityksestä, joten kurssi vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.

Olemme kiinnostuneita oppimaan enemmän kestävästä kehityksestä ja saamaan uusia näkökulmia ja lisää tietoa aiheesta. Tavoitteemme kurssin aikana on kehittää kilpailumuotoinen projekti ja siihen kuuluva puhelinsovellus Oulun koulujen ruokahävikkiä vastaan ja samalla lisätä ihmisten tietoisuutta ruokahävikistä ja sen vaikutuksista sekä paikallisella että maailmanlaajuisella tasolla.

Projektimme Ekonero on lähtenyt hyvin käyntiin, ja olemme alkaneet kehittää ideaa puhelinsovelluksesta, selvittäneet ruokahävikkiongelman suuruutta ja pohtinet tapoja muuttaa ihmisten toimintaa ruokahävikin suhteen. Tuutori- ja mentoritapaamisissa olemme saaneet hyviä vinkkejä idean kehitykseen sekä oppineet katsomaan asia useasta eri näkökulmasta ja siten tekemään uusia oivalluksia sen pohjalta.

Työtä tehdessä olemme todellakin huomanneet, kuinka suuresta ongelmasta ruokahävikissä on kyse jo pelkästään Oulun kaupungin kouluissa. Olemme edistyneet projekti-idean suunnittelussa ja onnistuneet luomaan itsellemme hyvän kuvan siitä, miten voimme jatkaa idean kehittämistä ja aloittaa itse projektin toteuttamisen lähiaikoina.

Jatkamme innolla projektin kehittämistä ja uskomme oppivamme paljon uutta!

Hyvää viikonloppua toivottaen,

Ali ja Lassi

Kestävyystieteen teemakurssi alkoi!

Talvinen puutarha odottaa kurssilaisia

Upeaa! Kestävyystieteen teemakurssi aloitettiin 12.12.2018 Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa lukiolaisten, mentorien, tuutorien sekä muiden paikalle saapuneiden järjestäjien ja vieraiden kanssa. Mikä innostava iltapäivä! 🙂

Kasvitieteellisen puutarhan aula valmiina vastaanottamaan innokkaat opiskelijat, mentorit, tuutorit ja muut vieraat!

Saimme kasaan mahtavan monimuotoisen porukan kurssin alkutapaamiseen! Mukana kurssilla on 19 lukio-opiskelijaa viidestä eri lukiosta Oulusta, 17 mentoria niin korkeakouluista, kaupungilta, yrityksistä kuin järjestöistä sekä 4 opettajaopiskelijaa. Tällä kokoonpanolla saamme varmasti hienoja projekteja aikaan!

Kurssin tarkoituksena on tuoda kestävyystiedettä lähemmäs käytäntöä tekemällä projekteja, joissa lukiolaiset pyrkivät ratkaisemaan jonkin kestävyystieteen alan ongelman heidän lukiollaan, asuinalueellaan tai lähiympäristössään. Lukiolaiset oppivat kurssilla tulevaisuuden taitoja, kuten yhden maapallon rajoissa elämistä, ryhmässä toimimista sekä saavat kontakteja mahdollisiin tuleviin opinahjoihin ja työelämään.

YK:n Agenda2030-tavoitteiden keskinäisten riippuvuuksien pohdintaa sekä paikallisten esimerkkien keksimistä.

Projektien toteuttamiseen ja suunnitteluun opiskelijat saavat tukea omalla koulullaan tuutoreilta eli opettaja-opiskelijoilta, jotka ovat kestävyystieteen teemoihin jo aiemminkin perehtyneet, sekä mentoreilta eli jo alalla työskenteleviltä tai vapaaehtoistyötä tekeviltä asiantuntijoilta. Lisäksi tukena on allekirjoittanut eli kurssin ohjaava opettaja. Lisäinfoa kurssin käytännöistä päivitetään tähän blogiin tammikuussa ryhmien projektien tarkentuessa sekä kurssin edetessä!

Alkutapaamisessa saimme kuulla upeita esityksiä:

  • WWF Suomelta saimme kuulla Skypen välityksellä Essi Aarnio-Linnanvuoren innostavan asiantuntijapuheenvuoron kestävästä kehityksestä, maapallon tilasta nyt sekä keinoistamme vaikuttaa.
  • Opiskelija Katri Kurkela kertoi opiskelijan näkökulman Agenda 2030 -tavoitteisiin sekä loistavia vinkkejä kestävän kehityksen eteenpäin viemiseen.
  •  Esimerkkeinä vastuullisesta yritystoiminnasta kuulimme Skypen kautta Lorin von Longo-Liebensteinin esityksen sienten käyttömahdollisuuksista sekä vasta avanneen Mallaamon perustajien Inka ja Vilman puheenvuoron vaatelainaamosta.
  • Lopuksi vaikuttava mentori- ja tuutorijoukko esitteli itsensä opiskelijoille ja toisilleen.

Hulppeat tilat kurssin aloittamiseen.

Kuulimme vierailijoiden lisäksi:

  • kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa tilaisuus pidettiin
  • hankkeesta, johon kurssi liittyy
  • tulevaisuuden visioista ja yhteistyöstä Helsingin vastaavan kurssin kanssa
  • Agenda 2030-tavoitteista toiminnallisen tehtävän kautta

Tapahtuman lopussa opiskelijat pääsivät ryhmäytymään kuljeksien kasvihuoneiden vehreydessä ja ideoimaan mahdollisia projektiaiheitaan. Tapahtuman tarjoilut hoituivat vegaanisina ja reilun kaupan kahvilla ja teellä höystettynä.

clone tag: 1672641267260469431

Lämmin kiitos kaikille mukana olleille ja järjestelyissä auttaneille! Lopun palautekysely paljasti osallistujien olleen inspiroituneita ja innostuneita, mutta ehkä myös hieman sekavia. Tällainen olo oli myös järjestäjällä. Jatketaan tammikuussa! Odotan innolla. 🙂