Stupid City Rebels: ”Kurssilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä”

Stupid City Rebels:

Hei vaan kaikille!

Nyt on kurssi porskutettu läpi ja projektin pitchaus hoidettu. Viimeiset viikot olivat tiivistunnelmaisia ja stressiä nostattavia. Siitä huolimatta saimme aikaan omasta mielestämme hyvän projektin alun, jonka pystyimme ylpeänä esittämään loppugaalassa. Loppu fiilikseltä olemme todella huojentuneita siitä, kuinka hyvän vastaanoton projektimme sai ja kuinka gaalaa muutama päivä ennen ilmaantunut sairastuminen ei estänyt meitä esittämästä.

Yleiset fiilikset koko kurssia kohtaan ovat todella positiivisia ja kummatkin meistä ovat sitä mieltä, että opimme hyödyllisiä taitoja kurssin aikana. Pitchaus puheen tekeminen oli erityisesti yksi niistä asioista, joista kumpikaan meistä ei tietänyt mitään ennen kurssia. Koimme sen kuitenkin todella käytännölliseksi ja hyödylliseksi tulevaisuutta varten.

Roskakorien puute Oulun keskustassa oli alun perin tiimimme ydin ongelma, mutta kurssin edetessä tuli esiin, että roskakoreista ei ole puutetta. Puutteen tunne johtui pääosin siitä, ettei roskakoreja pysty erottamaan kaupunkiympäristössä. Pönttöjen harmaa väri sulautuu ympäristöön liian hyvin, jonka takia päätimme, että voisimme taiteen keinoin tehdä koreista näkyvämpiä. Roskakoreihin maalattaisiin niiden ympäristössä esiintyviä eläimiä, kuten torilla lokkeja ja vaikka puistoissa siilejä. Olimme myöskin yhteydessä projektin aikana erilaisiin toteuttaja vaihtoehtoihin, kuten Myllytullin kuvataideluokat, Oulun katutaide RY ja Oulun Taiteilijaseura. Kaikki pitivät projektiamme hyvin kiinnostavana ja 2/3 olivat myöskin innostuneita osallistumaan maksusta ja ilman.

Projektin tulevaisuus on vielä melko epäselvä, mutta hyvän palautteen perusteella kaupungin vastaavat olivat kiinnostuneita ja yleisö piti ideastamme todella paljon. Emme itse ajatelleet olevan enää projektin toteutuksessa mukana, mutta teemme kyllä kaikkemme, että joku ottaisi ideamme ja toteuttaisi sen.

Loppujen lopuksi kurssi oli todella mukava ja uusi kokemus, josta todellakin tulemme hyötymään tulevaisuudessa. Toivomme todellakin, että kurssille osallistuisi suurempi määrä lukiolaisia, koska kurssilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä, oppia hyödyllisiä projekti taitoja ja saada myöskin kosketusta Oulun Yliopistoon. Suositellaan todellakin kaikille edes vähän kiinnostuneille! 🙂

Terveisin, Ama Penttilä ja Hilma Heinonen, OSYK.

Advertisement

Ekonerot: ”Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi”

Ekonerot:

Hei taas norssista! Loppugaalasta on nyt kulunut jo lähes kuukausi, ja kurssi alkaa olla viimeistä blogikirjoitusta vaille valmis. Tälle kurssille osallistuminen on ollut meille hieno kokemus ja se on tarjonnut vaihtelua muuten kovin teoriapainotteiseen lukio-opiskeluun.

Edellisessä blogikirjoituksessamme kerroimme ruokahävikkisovelluksestamme, jota kehitimme pitkin kurssia samalla tutkien syvällisesti myös itse ongelmaa: miksi ruokahävikkiä syntyy? Meille selvisi nopeasti, että päällimmäinen syy oli tiedostamattomuus ja välinpitämättömyys, mikä lisäsi uskoamme siihen, että pienelläkin muistutuksella esimerkiksi sovelluksen muodossa voi olla suuri vaikutus hävikin määrään.

Koulun ruokahävikkiä. Kuva: Ekonerot.

Teimme hyvää yhteistyötä koulumme keittiötä pyörittävän Fazer Amican kanssa ja mittasimme heidän kanssaan ruokahävikin määrää Oulun normaalikoulun yläasteella ja lukiossa päästäksemme selvyyteen siitä, kuinka iso ongelma on. Talvilomalla saimme kehitettyä sovelluksen valmiiksi ja maaliskuun alkupuolella pääsimme esittelemään projektiamme koulumme auditoriossa sadoille oppilaille ja opiskelijoille, mistä on kuvakin tässä ohessa.

Sovelluksen esittelyä Norssilla. Kuva: Ekonerot.

Prototyyppimme sai hyvän vastaanoton ja testikilpailu koululla antoi ainakin osittain toivottuja tuloksia. Esittelymme loppugaalassa sujui myös omasta mielestämme loistavasti ja saimme paljon hyviä kommentteja sekä myös ehdotuksia ja kysymyksiä jatkokehityksestä. Vielä loppugaalankin jälkeen pääsimme kertomaan sekä koko kurssista että projektistamme koulussamme käyneille belgialaisille vierailijoille, jotka kuuntelivat esitystä suurella mielenkiinnolla.

Ekonero-projektin ja -sovelluksen tulevaisuus on toistaiseksi epävarma, mutta uskomme siinä olevan niin paljon potentiaalia, että jatkokehitystäkin kannattaa harkita. Kurssin osalta työ projektin parissa alkaa kuitenkin olla lopuillaan.

Hävikin mittausta. Kuva: Ekonerot.

Olemme oppineet paljon uutta sekä ruokahävikistä että myös aivan muista asioista, kuten pitchauksesta ja sovelluskehityksestä. Kurssi oli siis monesta näkökulmasta antoisa ja itsenäinen työskentelytapa antoi meille mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti ja kehittää ideaa omassa tahdissamme. Ideaa oli mahdollista lähteä toteuttamaan käytännönläheisesti ja päästä näkemään sen vaikutus oikeassa elämässä eikä vain teoriatasolla, mikä taas innosti meitä entisestään. Suosittelemme kurssia oikeastaan kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita kestävästä kehityksestä.

Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi; tällä kurssilla on tilaa kaikenlaisille ajatuksille sekä uusille näkökulmille ja lähestymistavoille. Pienistä ja arkiselta vaikuttavista ideoista voi kehittyä hienoja projekteja, joiden lopullinen vaikutus voi olla valtavan suuri.

Ali ja Lassi. Oulun normaalikoulu.

Luovuudella lähemmäs kestävää elämäntapaa

Loppugaalan kruunanneet projekti-ideat eivät olisi syntyneet ilman lennokasta luovuutta, ideoiden heittelyä ja pohtivien päiden yhteen laittamista! Yhteiskuntamme on muututtava kestävämmäksi ja keinoja vaikuttaa tähän on vähintään yhtä paljon kuin vaikuttajiakin. Projekti-ideoissa luotiin uutta ja tuotiin perinteisiä ympäristöviestejä suuren yleisön tietoisuuteen uusin ja kekseliäin keinoin taiteen ja tekniikan aloilta. Nyt jos koskaan tarvitaan luovuutta!

Saimme iloksemme vierailijoita gaalaamme myös musiikin pyörteistä, mihin minkään lukiolaisryhmän ideat eivät tällä pilottikurssilla keskittyneet. Toivottavasti ensi vuonna saamme kurssille suuremman osallistujamäärän ja sen mukana myös entistä kirjavamman joukon projekti-ideoita eri aloilta.

Veden solinassa ja kasvien makeassa tuoksussa saimme kuulla kasvihuoneessa esitykset niin Eelis Sauriolta ja Ilari Kinnuselta kuin Jukka Takalolta. Ensimmäisenä kuultu Eelis Saurion Protestilaulu-kappale valmistui tätä tilaisuutta varten ja kuvastaa oivallisesti sitä, kuinka yhteiskunnan jokainen taho saisi nyt katsoa peiliin. Jukka Takalon Metsä meidän -kappale kuvastaa toisaalta luonnon kiertokulkua ja ihmisen osuutta siinä, toisaalta metsän merkitystä ihmiselle. Alla molempien kappaleiden sanat. Kiitokset vielä muusikoille!

• 

Metsä meidän -kappale löytyy myös Youtubesta: http://bit.ly/metsämeidän