Stupid City Rebels: ”Kurssilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä”

Stupid City Rebels:

Hei vaan kaikille!

Nyt on kurssi porskutettu läpi ja projektin pitchaus hoidettu. Viimeiset viikot olivat tiivistunnelmaisia ja stressiä nostattavia. Siitä huolimatta saimme aikaan omasta mielestämme hyvän projektin alun, jonka pystyimme ylpeänä esittämään loppugaalassa. Loppu fiilikseltä olemme todella huojentuneita siitä, kuinka hyvän vastaanoton projektimme sai ja kuinka gaalaa muutama päivä ennen ilmaantunut sairastuminen ei estänyt meitä esittämästä.

Yleiset fiilikset koko kurssia kohtaan ovat todella positiivisia ja kummatkin meistä ovat sitä mieltä, että opimme hyödyllisiä taitoja kurssin aikana. Pitchaus puheen tekeminen oli erityisesti yksi niistä asioista, joista kumpikaan meistä ei tietänyt mitään ennen kurssia. Koimme sen kuitenkin todella käytännölliseksi ja hyödylliseksi tulevaisuutta varten.

Roskakorien puute Oulun keskustassa oli alun perin tiimimme ydin ongelma, mutta kurssin edetessä tuli esiin, että roskakoreista ei ole puutetta. Puutteen tunne johtui pääosin siitä, ettei roskakoreja pysty erottamaan kaupunkiympäristössä. Pönttöjen harmaa väri sulautuu ympäristöön liian hyvin, jonka takia päätimme, että voisimme taiteen keinoin tehdä koreista näkyvämpiä. Roskakoreihin maalattaisiin niiden ympäristössä esiintyviä eläimiä, kuten torilla lokkeja ja vaikka puistoissa siilejä. Olimme myöskin yhteydessä projektin aikana erilaisiin toteuttaja vaihtoehtoihin, kuten Myllytullin kuvataideluokat, Oulun katutaide RY ja Oulun Taiteilijaseura. Kaikki pitivät projektiamme hyvin kiinnostavana ja 2/3 olivat myöskin innostuneita osallistumaan maksusta ja ilman.

Projektin tulevaisuus on vielä melko epäselvä, mutta hyvän palautteen perusteella kaupungin vastaavat olivat kiinnostuneita ja yleisö piti ideastamme todella paljon. Emme itse ajatelleet olevan enää projektin toteutuksessa mukana, mutta teemme kyllä kaikkemme, että joku ottaisi ideamme ja toteuttaisi sen.

Loppujen lopuksi kurssi oli todella mukava ja uusi kokemus, josta todellakin tulemme hyötymään tulevaisuudessa. Toivomme todellakin, että kurssille osallistuisi suurempi määrä lukiolaisia, koska kurssilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä, oppia hyödyllisiä projekti taitoja ja saada myöskin kosketusta Oulun Yliopistoon. Suositellaan todellakin kaikille edes vähän kiinnostuneille! 🙂

Terveisin, Ama Penttilä ja Hilma Heinonen, OSYK.

Advertisement

Ekonerot: ”Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi”

Ekonerot:

Hei taas norssista! Loppugaalasta on nyt kulunut jo lähes kuukausi, ja kurssi alkaa olla viimeistä blogikirjoitusta vaille valmis. Tälle kurssille osallistuminen on ollut meille hieno kokemus ja se on tarjonnut vaihtelua muuten kovin teoriapainotteiseen lukio-opiskeluun.

Edellisessä blogikirjoituksessamme kerroimme ruokahävikkisovelluksestamme, jota kehitimme pitkin kurssia samalla tutkien syvällisesti myös itse ongelmaa: miksi ruokahävikkiä syntyy? Meille selvisi nopeasti, että päällimmäinen syy oli tiedostamattomuus ja välinpitämättömyys, mikä lisäsi uskoamme siihen, että pienelläkin muistutuksella esimerkiksi sovelluksen muodossa voi olla suuri vaikutus hävikin määrään.

Koulun ruokahävikkiä. Kuva: Ekonerot.

Teimme hyvää yhteistyötä koulumme keittiötä pyörittävän Fazer Amican kanssa ja mittasimme heidän kanssaan ruokahävikin määrää Oulun normaalikoulun yläasteella ja lukiossa päästäksemme selvyyteen siitä, kuinka iso ongelma on. Talvilomalla saimme kehitettyä sovelluksen valmiiksi ja maaliskuun alkupuolella pääsimme esittelemään projektiamme koulumme auditoriossa sadoille oppilaille ja opiskelijoille, mistä on kuvakin tässä ohessa.

Sovelluksen esittelyä Norssilla. Kuva: Ekonerot.

Prototyyppimme sai hyvän vastaanoton ja testikilpailu koululla antoi ainakin osittain toivottuja tuloksia. Esittelymme loppugaalassa sujui myös omasta mielestämme loistavasti ja saimme paljon hyviä kommentteja sekä myös ehdotuksia ja kysymyksiä jatkokehityksestä. Vielä loppugaalankin jälkeen pääsimme kertomaan sekä koko kurssista että projektistamme koulussamme käyneille belgialaisille vierailijoille, jotka kuuntelivat esitystä suurella mielenkiinnolla.

Ekonero-projektin ja -sovelluksen tulevaisuus on toistaiseksi epävarma, mutta uskomme siinä olevan niin paljon potentiaalia, että jatkokehitystäkin kannattaa harkita. Kurssin osalta työ projektin parissa alkaa kuitenkin olla lopuillaan.

Hävikin mittausta. Kuva: Ekonerot.

Olemme oppineet paljon uutta sekä ruokahävikistä että myös aivan muista asioista, kuten pitchauksesta ja sovelluskehityksestä. Kurssi oli siis monesta näkökulmasta antoisa ja itsenäinen työskentelytapa antoi meille mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti ja kehittää ideaa omassa tahdissamme. Ideaa oli mahdollista lähteä toteuttamaan käytännönläheisesti ja päästä näkemään sen vaikutus oikeassa elämässä eikä vain teoriatasolla, mikä taas innosti meitä entisestään. Suosittelemme kurssia oikeastaan kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita kestävästä kehityksestä.

Älä luule, että sinun on oltava vegaani, ilmastomielenosoittaja ja ympäristötieteilijä osallistuaksesi; tällä kurssilla on tilaa kaikenlaisille ajatuksille sekä uusille näkökulmille ja lähestymistavoille. Pienistä ja arkiselta vaikuttavista ideoista voi kehittyä hienoja projekteja, joiden lopullinen vaikutus voi olla valtavan suuri.

Ali ja Lassi. Oulun normaalikoulu.

Arten: ”Matalan kynnyksen toimintaan oli helppo lähteä mukaan”

Arten:

Kestävyystieteen kurssi oli ihan mahtava kurssi, ja me ainakin pidimme paljon. Mukaan me lähdimme kukin omista syistämme, jotka vaihtelivat ilmastoahdistuksesta haluun luoda ratkaisuja innovaatioiden avulla. Tällaiseen matalan kynnyksen toimintaan oli siis helppo lähteä mukaan, vaikka ihan vain katsomaan miten sujuu.

Meille itsellemme kävi niin, että puolivahingossa päädyimme mukaan järjestämään I love muovi -kampanjaa. Alkujaan projektin idea syntyi heti alkutapaamisen jälkeen, kun istuttiin bussissa yliopistolta keskustaan. Kurssilla ideaa sitten pyöriteltiin ja muokattiin kunnes osallistuimme Tapahtumaklinikalle. Sieltähän meidät poimittiin suoraan mukaan tulevaan I love muovi -kampanjaan, jossa sitä nyt ollaan. Eli 26.4. meidät löytää Rotuaarinpallolta taiteilemassa kaikkien halukkaiden kanssa yhteisötaideteosta. Tulkaahan siis käymään ja tekemään omat supersankarinne suojelemaan Maata eli Rotuaarinpalloa valtaisalta meren muoviaallolta!

Kurssi avasi meille monia ovia ja meidän ryhmä sai aikamoisen tietopaketin kaikesta siitä verkostoitumisesta, mitä ei päällepäin näe. Muun muassa myös perus tiimityöskentelyn salat ja pitchaukset tulivat paremmin tutuiksi. Koska kurssi antaa oppilaille todella avoimet kädet, on mahdollisuus lähteä projektilla melkein mihin tahansa haluamaansa suuntaan. Paljon erilaisia asioita tuli opittua ja paljon saatiin mahtavia mahdollisuuksia, joten seisomme täysin kurssin takana ja kannatamme sille osallistumista.

Lopuksi haluamme vielä kiittää Paulaa ja tuutoreita ja kaikkia muita auttaneita siitä, että olitte niin mahtavia.

Arten – Viivi, Johanna ja Elina (OSYK ja Lyseo)

Ps. Paula sitten hommaa sitä sairaan hyvää porkkanakakkua kaikkiin tapaamisiin niin saadaan tulevillekin kursseille osallistujia 😀