Stupid City Rebels: ”Kurssilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä”

Stupid City Rebels:

Hei vaan kaikille!

Nyt on kurssi porskutettu läpi ja projektin pitchaus hoidettu. Viimeiset viikot olivat tiivistunnelmaisia ja stressiä nostattavia. Siitä huolimatta saimme aikaan omasta mielestämme hyvän projektin alun, jonka pystyimme ylpeänä esittämään loppugaalassa. Loppu fiilikseltä olemme todella huojentuneita siitä, kuinka hyvän vastaanoton projektimme sai ja kuinka gaalaa muutama päivä ennen ilmaantunut sairastuminen ei estänyt meitä esittämästä.

Yleiset fiilikset koko kurssia kohtaan ovat todella positiivisia ja kummatkin meistä ovat sitä mieltä, että opimme hyödyllisiä taitoja kurssin aikana. Pitchaus puheen tekeminen oli erityisesti yksi niistä asioista, joista kumpikaan meistä ei tietänyt mitään ennen kurssia. Koimme sen kuitenkin todella käytännölliseksi ja hyödylliseksi tulevaisuutta varten.

Roskakorien puute Oulun keskustassa oli alun perin tiimimme ydin ongelma, mutta kurssin edetessä tuli esiin, että roskakoreista ei ole puutetta. Puutteen tunne johtui pääosin siitä, ettei roskakoreja pysty erottamaan kaupunkiympäristössä. Pönttöjen harmaa väri sulautuu ympäristöön liian hyvin, jonka takia päätimme, että voisimme taiteen keinoin tehdä koreista näkyvämpiä. Roskakoreihin maalattaisiin niiden ympäristössä esiintyviä eläimiä, kuten torilla lokkeja ja vaikka puistoissa siilejä. Olimme myöskin yhteydessä projektin aikana erilaisiin toteuttaja vaihtoehtoihin, kuten Myllytullin kuvataideluokat, Oulun katutaide RY ja Oulun Taiteilijaseura. Kaikki pitivät projektiamme hyvin kiinnostavana ja 2/3 olivat myöskin innostuneita osallistumaan maksusta ja ilman.

Projektin tulevaisuus on vielä melko epäselvä, mutta hyvän palautteen perusteella kaupungin vastaavat olivat kiinnostuneita ja yleisö piti ideastamme todella paljon. Emme itse ajatelleet olevan enää projektin toteutuksessa mukana, mutta teemme kyllä kaikkemme, että joku ottaisi ideamme ja toteuttaisi sen.

Loppujen lopuksi kurssi oli todella mukava ja uusi kokemus, josta todellakin tulemme hyötymään tulevaisuudessa. Toivomme todellakin, että kurssille osallistuisi suurempi määrä lukiolaisia, koska kurssilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä, oppia hyödyllisiä projekti taitoja ja saada myöskin kosketusta Oulun Yliopistoon. Suositellaan todellakin kaikille edes vähän kiinnostuneille! 🙂

Terveisin, Ama Penttilä ja Hilma Heinonen, OSYK.

Advertisement

Luovuudella lähemmäs kestävää elämäntapaa

Loppugaalan kruunanneet projekti-ideat eivät olisi syntyneet ilman lennokasta luovuutta, ideoiden heittelyä ja pohtivien päiden yhteen laittamista! Yhteiskuntamme on muututtava kestävämmäksi ja keinoja vaikuttaa tähän on vähintään yhtä paljon kuin vaikuttajiakin. Projekti-ideoissa luotiin uutta ja tuotiin perinteisiä ympäristöviestejä suuren yleisön tietoisuuteen uusin ja kekseliäin keinoin taiteen ja tekniikan aloilta. Nyt jos koskaan tarvitaan luovuutta!

Saimme iloksemme vierailijoita gaalaamme myös musiikin pyörteistä, mihin minkään lukiolaisryhmän ideat eivät tällä pilottikurssilla keskittyneet. Toivottavasti ensi vuonna saamme kurssille suuremman osallistujamäärän ja sen mukana myös entistä kirjavamman joukon projekti-ideoita eri aloilta.

Veden solinassa ja kasvien makeassa tuoksussa saimme kuulla kasvihuoneessa esitykset niin Eelis Sauriolta ja Ilari Kinnuselta kuin Jukka Takalolta. Ensimmäisenä kuultu Eelis Saurion Protestilaulu-kappale valmistui tätä tilaisuutta varten ja kuvastaa oivallisesti sitä, kuinka yhteiskunnan jokainen taho saisi nyt katsoa peiliin. Jukka Takalon Metsä meidän -kappale kuvastaa toisaalta luonnon kiertokulkua ja ihmisen osuutta siinä, toisaalta metsän merkitystä ihmiselle. Alla molempien kappaleiden sanat. Kiitokset vielä muusikoille!

• 

Metsä meidän -kappale löytyy myös Youtubesta: http://bit.ly/metsämeidän

Ilmastoahdistuksesta käytännön suunnitteluun: kurssin etenemistä Arten-ryhmän kertomana

ARTEN:

Saapuessamme alkutapaamiseen istuimme kaikki samaan pöytään. Jokainen ryhmän jäsen tunsi jo ainakin yhden ryhmäläisistä ja ryhmän muodostaminen oli sen ansiosta suhteellisen helppoa. Me olimme kaikki osallistuneet kurssille kasvavan ilmastoahdistuksen takia. Halusimme siis keksiä tavan ilmaston auttamiseksi. Aioimme tehdä jotain, joka vetoaisi mahdollisimman moneen ihmiseen.

Kurssin oppimistavoitteiksi muodostuivat ideamme pohjalta esimerkiksi se, kuinka järjestetään itsenäisiä tapahtumia ja kampanjoita. Yhteisiä tavoitteitamme ryhmässä ovat esimerkiksi hyvä tiimityö ja vastuun kantaminen. Nämä oppimistavoitteet aiomme saavuttaa kommunikoimalla ja sisulla.

1. Kerta

Alkugaalassa saimme paljon eri ideoita ja runsaasti uutta tietoa. Gaalan jälkeen odotukset kurssia kohtaan olivat korkealla ja tunnelma oli innostunut. Jo paluumatkalla saimme idean projektiamme varten. Tämä idea kehittyi pääpiirteittäin bussimatkan aikana ja alkoi vähitellen nousta muiden ideasikermien yläpuolelle ryhmän suosikiksi. Taiteellisina ihmisinä ja taidepainotteisten lukioiden kasvatteina halusimme tehdä jotakin kiinnostuksen kohteisiimme sopivaa.

2. Kerta

Keksimme mahdollisimman paljon erilaisia ideoita ja projektimahdollisuuksia. Sitten mietimme, kuinka toteutuskelpoisia ja kiinnostavia ideat olivat ja asetimme ideat asteikoille sen mukaan.
Meillä oli jo todennäköinen projekti-idea mietittynä, mutta uusien ideoiden keksiminen auttoi meitä vielä varmentumaan päätöksestämme ja syventämään ideaamme. Saimme integroitua myös uusia pienempiä ideoita alkuperäiseen ideaamme. Kuitenkin moni asia jäi vielä melko avoimiksi. Yleiskuva alkoi kuitenkin vähitellen hahmottua.

3. ja 4. Kerta

Näinä kertoina teimme hissipuhetta ja hioimme ideaamme. Sovimme myös tulevien tapaamisten ajankohdista. Nimen keksimme vasta neljänneksi tapaamiskerraksi. Halusimme vetoavan nimen, joka kertoisi ryhmästämme ja ideastamme. Useiden ehdotusten jälkeen päädyimme lopulta nimeen Arten yhdistämällä sanat art ja enviroment.

5. Kerta

Olimme kolmestaan kerääntyneet jo melkein puolitoista tuntia ennen mentoreiden tapaamista pohtimaan hissipuhettamme. Olennaisimmat asiat olivat onneksi jo aikaisemmin saatu paperille. Puheen koonti oli kuitenkin sekava, mikä sopi mainiosti vallitsevaan tilaan. Yksi mentoreistamme ilmaantui paikalle, ja vaikka yhden ryhmäläisistä piti mennä opastamaan loppuja mentoreita, antoi tilanne kuitenkin pari ekstra minuuttia, joilla pari viimeistä viimeistelyä saatiin tehtyä. Saimme kuin saimmekin hissipuheemme valmiiksi juuri ennen se piti esittää mentoreille. 

Mentorit ainakin vaikuttivat pitävän hissipuheesta ja ideastamme. Saimme heiltä tarkentavia kysymyksiä, ideoita ja ohjeita projektiin, jotka antoivat siihen uutta näkökulmaa ja selkeyttivät suunnan, johon halusimme projektiamme viedä.

Jos sinulla on tarpeeksi hyvä idea, toteuttajia kyllä löytyy.

Tehtäväksemme tästä eteenpäin jäi idean työstäminen ja tarkentaminen,
blogitekstin kirjoittaminen ja henkilökohtaisten tavoitteiden laatiminen.

Koeviikko ja muut menot veivät aikaamme, joten hissipuheen ja muiden tehtävien palauttaminen meni tiukalle ja synnyttivät lievää ahdistusta. Aikataulutuksen olisi voinut tehdä paremmin, mutta ainakin kaikki saatiin loppujen lopuksi valmiiksi. Ainakin jäi jotakin, mille voi myöhemmin nauraa kuten viidennen kerran sekasorto.

ps. alkutapaamisessa oli sairaan hyvää vegeporkkanakakkua

Viivi, Johanna ja Elina. Osyk ja Lyseo.

Kuvat: Arten