Tuutorit:
Hiphei! Terveiset tuutoreilta! Ringissä istutaan yliopistolla, suunnitellaan ja valmistellaan kurssin sisältöä ja palautetta – loppurutistus siis meilläkin! Kahvia kuluu ja huumori muuttuu aste asteelta yhä levottomammaksi: kuulostaako tutulta? Lukemattomat taakse jääneet, suuret ja pienet, ryhmäprojektit ovat koulineet meidätkin lopulta rautaisiksi ryhmätyöammattilaisiksi, eli aina palautuspäiviin urheasti valmistautuen ja muilta paksunahkaisesti palautetta saaden ja sitä rohkeasti antaen.
Kurssin parasta antia on ollut erityisesti tapaamiskerrat mentoreiden kanssa, jolloin vaikutuksen on tehnyt heidän ruohonjuuritason ympäristötyön asiantuntijuus ja käytännön näkemys ympäristövaikuttamiseen eri kanavia hyödyntäen. Lisäksi mentoreiden antamat ehdotukset ja ideat ovat inspiroineet eivät vain kestävään kehitykseen tutustuvia lukiolaisiamme, vaan myös meitä yliopistolaisia! Lisäksi kurssi on tarjonnut oivan tilaisuuden kartoittaa nykynuorten käsityksiä kestävästä kehityksestä ja heidän asennettaan sitä kohtaan – unohtamatta työelämätaitoja, kuten vuorovaikutusta ja projektinhallintaa.
Toisaalta, kuten lukiossakin muinoin, vielä näinkin pitkän koulu-uran jälkeen joutuu painimaan samojen ongelmien kanssa: omista hommistaan itsenäisesti vastuun kantaminen ja sovitun pitäminen. Ryhmässä työskenteleminen on myös työskentelyn metodi, jota pitäisi hyödyntää paljon enemmän asioiden hoitamisessa; me tuutoritkin olemme tavanneet keskenämme vain muutaman kerran. Ottakaa tästä vaari!
Se oli semmonen pilottikurssi se. Huolimatta siitä, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kurssia järjestettiin, kaikki on rullannut ihan ajallaan ja sen kummemmitta runnomisia. Hyvä me!
Nuoret, olette selviytyneet loistavasti! Mentorit ja Paula, kiitos ja kumarrus!
Jonna, Katri, Jonna ja Antti
Kestävyystieteen teemakurssi 