Kestävyystieteen kurssi oli ihan mahtava kurssi, ja me ainakin pidimme paljon. Mukaan me lähdimme kukin omista syistämme, jotka vaihtelivat ilmastoahdistuksesta haluun luoda ratkaisuja innovaatioiden avulla. Tällaiseen matalan kynnyksen toimintaan oli siis helppo lähteä mukaan, vaikka ihan vain katsomaan miten sujuu.
Meille itsellemme kävi niin, että puolivahingossa päädyimme mukaan järjestämään I love muovi -kampanjaa. Alkujaan projektin idea syntyi heti alkutapaamisen jälkeen, kun istuttiin bussissa yliopistolta keskustaan. Kurssilla ideaa sitten pyöriteltiin ja muokattiin kunnes osallistuimme Tapahtumaklinikalle. Sieltähän meidät poimittiin suoraan mukaan tulevaan I love muovi -kampanjaan, jossa sitä nyt ollaan. Eli 26.4. meidät löytää Rotuaarinpallolta taiteilemassa kaikkien halukkaiden kanssa yhteisötaideteosta. Tulkaahan siis käymään ja tekemään omat supersankarinne suojelemaan Maata eli Rotuaarinpalloa valtaisalta meren muoviaallolta!
Kurssi avasi meille monia ovia ja meidän ryhmä sai aikamoisen tietopaketin kaikesta siitä verkostoitumisesta, mitä ei päällepäin näe. Muun muassa myös perus tiimityöskentelyn salat ja pitchaukset tulivat paremmin tutuiksi. Koska kurssi antaa oppilaille todella avoimet kädet, on mahdollisuus lähteä projektilla melkein mihin tahansa haluamaansa suuntaan. Paljon erilaisia asioita tuli opittua ja paljon saatiin mahtavia mahdollisuuksia, joten seisomme täysin kurssin takana ja kannatamme sille osallistumista.
Lopuksi haluamme vielä kiittää Paulaa ja tuutoreita ja kaikkia muita auttaneita siitä, että olitte niin mahtavia.
Arten – Viivi, Johanna ja Elina (OSYK ja Lyseo)
Ps. Paula sitten hommaa sitä sairaan hyvää porkkanakakkua kaikkiin tapaamisiin niin saadaan tulevillekin kursseille osallistujia 😀
Voimaantuminen, innostuminen, vastuullisuus, positiivisuus, onnistuminen, toivo… Viimeisten minuuttien sanat antavat ymmärtää, että kestävyystieteen teemakurssin loppugaala meni aikas mukavasti! Osallistujilta kyseltiin sen hetken tuntemuksia ja nuo sanat ovat juuri sitä, mitä tarvitaan muutokseen kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Loppugaalan hienot puitteet kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuva: P. Ratava.
Hanketyöryhmän alkusanat. Kuva: A. Kestilä.
Loppugaalan tunnelmat Mentimeterillä.
Loppugaalassa näimme aivan upeat esitykset lukiolaisten projektitöistä: mahtavat hissipuheet, esitykset ja itse projektit! Hissipuheet aloitti Arten, joka kertoi toiveestaan antaa taiteen avulla äänen kaikille ilmaistakseen tuntemuksiaan ympäristöstä: yhteisötaideteos Rotuaarilla antaa tähän varmasti hienon mahdollisuuden. Toisena esiintynyt Stupid City Rebels halusi elävöittää Oulun keskustaa maalaamalla roskiksiin paikallista luontoa ja kiinnittää samalla huomiota globaaliin roskaongelmaan.
Kolmas ryhmä Ekonerot kertoi luomastaan nerokkaasta sovelluksesta, jolla koulujen ruokahävikkiä pyritään vähentämään esimerkiksi kilpailun ja palkintojen tuoman motivaation kautta. Kaikki ryhmät saivat ylistävää palautetta ja vaikutti siltä, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, miksi nuoret täytyy ottaa mukaan päätöksentekoon ja ratkaisujen toteuttamiseen!
Hetki ennen pitchauksia. Kuva: T. Kalliojärvi.
Paikalla oli noin 50 osallistujaa. Kuva: A. Kestilä.
Hissipuheiden esittäminen kera Agenda2030-tavoitteiden. Kuva: P. Ratava.
Kurssin raamina toimineet Agenda2030-tavoitteet näkyivät niin asiantuntijapuheenvuoroissa kuin lukiolaisten hissipuheissa ja ovatkin oiva tapa jaotella tarvittavia ratkaisuja. Tulevaisuuksia on monenlaisia ja parasta tulevaisuutta kohti kulkeminen riippuu jokaisesta meistä. Yhteistyössä on voimaa! Osallistujissa oli väkeä yliopistoista, ammattikorkeakoulusta, kaupungilta, kouluilta, yrityksistä, järjestöistä ja yhdistyksistä. Mitä kaikkea tällä porukalla voisikaan tehdä?!
Loppugaalan päätteeksi kuuntelimme kasvihuoneen vehreydessä ja veden suloisessa solinassa ajatuksia herättävää ja tanssijalkaa vipattavaa musiikkia: Eelis Saurio sävelsi huikean Protestilaulun tätä tilaisuutta varten ja Jukka Takalo esitti päivän teemoihin kauniisti sointuvan kappaleen Metsä meidän. Musiikkiesitykset oli omistettu upean työn tehneille lukiolaisille.
Eelis Saurio ja Ilari Kinnunen esittivät kappaleen Protestilaulu. Kuva: A. Kestilä.
Jukka Takalo soitti kappaleensa Metsä meidän sopivasti veden solistessa vieressä. Kuva: A. Kestilä.
Kurssin suunnittelijana ja ohjaavana opettajana ei voi olla kuin kiitollinen upeasta porukasta kurssin ympärillä: kurssi-idea Helsingin yliopistosta ja kevään työryhmältä Oulussa, lukiolaiset, tuutorit, mentorit ja kaikki muut tahot, joita en edes kaikkia voi tässä luetella. Tämä kurssi järjestettiin siis ensimmäistä kertaa, mutta se on saanut valtavasti hyvää palautetta ja toiveen, että vastaavaa järjestettäisiin myöhemminkin. Onneksi myös kriittistä ja rakentavaa palautetta olemme saaneet – sitä toivomme lisää! Muun muassa harmiteltiin, ettei alkutapaamisessa olleita porkkanakakkuja ollut loppugaalassa tarjolla. 😉 Tilalla oli kuitenkin kausituotteilla täytettyjä vegaanisia luomucroissantteja ja pikkuleipiä Juhula Cateringin toimesta.
Kurssin lopuksi blogiin tulee vielä lukiolaistemme kirjoituksia sekä aivan lopuksi tulevaisuutta pohtiva ja vuotta summaava kirjoitus allekirjoittaneelta. 🙂 Loppugaalasta tehtiin myös juttu Kalevan Yhteisöt-sivulle 8.4. (kuvat alla).